perjantai 19. tammikuuta 2018

Tukka minttiin

Sain pari viikkoa sitten varattua vihdoinkin jotain konkreettista hääpäivälle - kampaaja check!
Varasin siis meiltä kilometrin päässä kotisalonkia pyörittävän Tmi Jasmin Mäntysen laittamaan hääpäivän aamuna mulle kampauksen, ja lisäks puhuttiin että mun kaaso-sisko ja mun kummityttö saisi ympättyä samaan aikaan ja heillekin jotain kampauksen tynkää.
Vinkkinä siis jos joku etsii Lahen seudulta kampaajaa!
Morsiuskampaus ja koekampaus tulee kustantamaan mulle 110eur, mutta päätin että en luota omana hääpäivänäni omatekemiin kiharoihin, vaan haluan että joku muu laittaa tukan ja oon siitä valmis myös maksamaan.

Mä kävin Jasminilla viime heinäkuussa tukkakriiseissäni, ja en muista lähteneeni kampaajan penkistä niin tyytyväisenä ikinä. Jasmin teki itseasiassa niin hyvää jälkeä että mun ei oo tarvinut käydä kampaajalla taas puoleen vuoteen, vaan esim. värjäyksien liukuma on semmonen, että just nyt se näyttää trendikkäältä balayage-värjäykseltä, jossa latva on juurta vaaleampi. Pohjalla on siis ihan mun oma väri. (Jasmin tekee muuten myös ihan kotikeikkaa! Me ei vielä sovittu tuleeko meille vai mennäänkö me kilsan päähän hänen kampaamoonsa.)
                                                         
Tukka Jasminin käsittelyn jälkeen! Kuva by Jasmin Mäntynen

Mä varasin kuitenkin nyt ajan maaliskuun alkuun ihan kampaajakäsittelyyn, niin ruvetaan miettimään mitä tukalle tehtäis. Mun oma hiushan on siis aika "väritön" tai mitäänsanomattoman värinen, ja oon koko pienen ikäni värjännyt hiuksiani. Mun hius on luonnostaan jouhimaista ja paksua, ja sitä on aika paljon, vaikkakin kilpparin vajaatoiminta on vuosien varrella tehnyt tuhojaan eikä tukka oo enää niin paksu kun se on ollut nuorempana. Nyt siis pitääkin ruveta miettimään haluanko kasvattaa kenties omaa värin takaisin (tai värjätä sen takasin) vai haluanko edelleen ylläpitää vaaleampaa sävyä, haluunko lyhentää tukkaa, vai jotain ihan muuta?
                                                     
Tukka tänään - ainoastaan colormaskeja käytetty satunnaisesti hoidossa, kampaajalla käynnistä 6kk

 Vuosien varrella mun luottovärit on ollu ruskea ja punanen tai sitte vaaleat raidat, mutta yleensä on aina menty lämpimillä sävyillä. Nykyinen väri on kylmä ja mä tykkään jotenki tosi paljon.
Erisävyisyys tuo jotenkin semmoista tiettyä elävyyttä tukkaan.
Jotenkin myös vähän houkuttais vähän luonnollisempi väri, korostettuna raidoilla. Saas nähä mitä keksitään!

Alla mun tukkajuttuja menneiltä vuosilta:
Ylppäritukka oli punertava
Vähän lyhyempi kerrostettu    

AIka luonnollinen ruskea
Tästä saa jotain kuvaa siitä että mulla tosiaan on tukkaa aina riittänyt
-oon siis toi takimmainen, kaasosisko etualalla.
                                                                                                      
Yhteistä taitaa olla se, että melkein aina mun tukka on ollu suht pitkä. Mulla oli ala-asteella ja vielä yläasteellakin otsatukka, jonka sitten jossain vaiheessa kasvatin pois, ja tukka on ollu aika samanolonen viimeset vuodet. Myönnettäköön, että Sulho tykkää mun pitkästä tukasta, eikä millään haluais että leikkaan sitä. Hänelle oli kauhistus kun ekoina vuosina olin käyny kampaajalla ja tulin tolla toisiks alimmalla kerrostetulla "lyhyellä" tukalla kotiin. Pakko sanoa että tykkään itekin kyllä pitkästä tukasta paljon - sille on helppo tehdä kampauksia vaikken mä semmosia osaa tehdä, hoito on suht helppoa eikä tarvii nähdä vaivaa laittoon jollei halua, sen kun kietaisee kiinni tai letille.


        Mä luulen myös että mun pitkien hiusten rakastaminen johtuu lapsuuden traumoista:                                         
                            Eiks kaikilla oo joskus ollu pottakampaus?!                                 
Mä tunnustan etten pidä oikeastaan hirveen hyvää huolta mun hiuksista - meen usein nukkumaan tukka kosteana ja aamulla selvittelen takkuja. Käytän myös ihan marketin shampoita ja hoitoaineita, enkä kiinnitä niihinkään ihan hirveesti huomiota, vaan ostan sitä mikä käteen sattuu osumaan ja kokeilen kaikkia uusia - en siis oo mitenkään merkkiuskollinen. Toisaalta taas en juurikaan lämpökäsittele hiuksia, ja ostin itseasiassa ensimmäisen hiustenkuivaajan ikinä n. kuukausi takaperin, ja senkin lähinnä siks, että Sulho sais sillä tukkansa kuivaksi nopeasti. Syön aina silloin tällöin biotiinikuuria ja teen kokeiluluontoisesti hiusnaamioita mm. banaanista ja hunajasta (vinkkivitonen: jos teet banaanista hiusnaamion, niin SOSEUTA se niin sileäks, ettei sun tukka oo esim. pesun jälkeen täynnä banaanimössöä. Saattaa olla että yhden illan nypin banaanimössöä pois hiuksistani), mutta muuten tiedostan pitäväni paksua ja hyväkuntoista tukkaa itsestäänselviönä.
Nyt tammikuussa oon ruvennut erityisesti kiinnittämään huomiota siihen että hiukset saa sen hoidon ja huomion jota ne ansaitsee, haluanhan että hiukset näyttää hyvältä myös hääpäivänä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Last fling before the ring - polttarihaaveita

kuva
Mä oon aina tiennyt että haluan ehdottomasti mulle järjestettävän polttarit. Sulho sano että polttarit on yks osasyy siihen miks hän haluaa mennä naimisiin (kaiken sen rakkauden ja sitoutumisen jälkeen tietenkin ;)) mutta meidän perheessä siis polttareita odotetaan innolla.

Kirjoittelinkin aikaisemmin mun polttarikokemuksista ja kantavaksi teemaksi tais nousta se, miten hankalia naisten polttareiden järkkäilyt oikeesti on.
Mä toimitin kaasolleni, eli pikkusiskolle pari viikkoa sitten lopullisen listan ihmisistä, jotka haluaisin mun polttareihini kutsuttavan, ja listalla on yhteensä 12 ihmistä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee!

Oon aika varma että mun polttareiden suunnittelu on aloitettu jo, koska yks ystävä kyseli multa "ihan vaan tässä huvikseni kyselen"-tyylillä mitä mä haluaisin mun polttareihin ja muisti vielä sanoa että ei ole vielä siis edes tietoinen kutsutaanko polttareihin, joten mun kellot soi heti voitonriemuisesti.
Mä en oo mikään kontrollifriikki, mutta toisaalta haluaisin tietää ihan kauheen paljon mitä ne on suunnitellut ennen polttaripäivää, jotta osaisin sanoa heti jos onkin jotain semmosta mistä en tykkää -  toisaalta taas tekis mieli sulkea mieli ja yrittää olla ettimättä niitä pieniä vinkkejä ja yrittää olla lukematta tässä tulevien kuukausien aikana mun ystävien naamoilta että mitä me tehdään, koska haluaisin kuitenkin että koko polttarit olis mulle yllätys. Tunteeks joku samoin? :D


Oon vuosien varrella jutellu aika monenkin kanssa polttareista, ja usein on varmaan sivuttu sitä mitä ite haluaisin polttareissani tehtävän. Vuosien saatossa mun toiveet on pysyny aika samanlaisina. :)
Mä haluaisin juhliini seuraavia elementtejä:

Teema!

Musta ois huippua, että polttariseurueen tunnistaisi jostain samasta: kukkapannoista, samanvärisistä paidoista, samaan teemaan pukeutumisesta tms. Mä en henkilökohtaisesti halua pukeutua mihinkään noloon vaatteeseen, ja mun kohdalla nolo tarkoittaa pienenpieniä vaatteita joissa on vilautusvaara ja kaikki näkyy, tai vaikka superkireää spandex-haalaria. Mun itsetunto ei pystyis moisiin. Joku kantava teema olis kuitenkin kiva! Allaolevassa kuvassa osviittaa, vaikka meriteemalla ei ookaan mitään yhteyttä meihin tai muhun, ja semmonen olis kuitenkin kiva olla.
Mies on rekkakuski, mutta en halua myöskään DB Schenkerin työasua päälleni :D
                                             


kuva


Extremeä ja toimintaa!

Mä rakastan itseni ylittämistä, ja lähden mielelläni mukaan kaikkiin extreme-juttuihin (turvallisuuden rajoissa tietty, pystysuoraa seinää ilman valjaita en haluais kiivetä). Sikspä musta on ollu aina ihan selvää että haluisin polttareissani olevan jotain semmosta, jota en oo vielä tehnyt tai jota en pääsis yksikseni tekemään. Oon hypännyt Kaivarin 150m Benjin kaks kertaa, joten oletettavasti en sinne joudu uudestaan, ja oletan saavani Sulholta laskuvarjohypyn 30v lahjaksi nyt keväällä.
Muuten oon oikeestaan avoin aika kaikelle, kuitenkin sillä ajatuksella että en haluais omana hääpäivänäni olla jalka paketissa.

Haluaisin kuitenkin jotain semmosta tekemistä, että muutkin kun minä voi osallistua, eikä polttariseurueen tarvii koko päivää tuijottaa ja seurata kun minä teen kaikkea, ja he kittaa siideriä sillä välin. Mulle se yhdessä tekeminen on oikeesti se pääjuttu.
Toivon että oon tarpeeks monta kertaa kertonut ystävilleni että mua ei haittaa pieni "nolaus", eli siis joku julkinen juttu, mutta en missään nimessä halua myydä kortsuja tai oikeestaan mitään muutakaan, avioliittoneuvojen kerääminen on myös niin nähty, varsinkin kun pikkusiskon polttareissa neuvot tais olla luokkaa "muista antaa tarpeeks" ja "älä mee naimisiin".
Niin ja en oo mikään kauneudenhoitaja sanan kaikessa merkityksessä, en juurikaan käy kauneshoidoissa tai muissa, ja esimerkiks hieronnasta en tykkää yhtään, ja se menee kategoriaan "muut juo siideriä kun mä makaan lahnana kääreissä", joten moisesta en niin innostu. En valita jos johonkin hoitoon pääsen, mutta luulen että miettisin koko ajan vaan että mitä ne muut tekee tällä aikaa..

Hyvää ruokaa ja juomaa!

En oo mikään alkoholin suurkuluttaja vaan juon itseasiassa tosi harvoin - mun naamalla on ihana tapa vetää ekoista alkoannoksista ihan punaseks, ja Eppu Normaalin laulun "viina menee ensin poskiin, sieltä aivoihin" on ihan paikkansapitävä. Lisäks harvoin juomisesta johtuen tuun myös suht nopeasti hiprakkaan, mutta firman pikkujouluista oon saanut palautetta että musta tulee kuulema vielä normaaliakin mukavampi "päläpälä" kun oon siideripäissäni. :D


kuva
En kuitenkaan mieluusti koko päivää haluais vaan juoda, koska haluaisin muistaakin polttareistani jotain.
Niin ja sitä ruokaa on oltava! Vaikka kestäisinkin koko päivän syömättä enkä oo nälkäkiukkuilija, niin tykkään ruoasta sen verran paljon että kyllä on syötävä hyvin. En vaadi mitään naudan sisäfilettä, vaan perusruoka käy mainiosti.


Mökki vs. bailaamaan?

Oon aina vähän vaiheillut sen suhteen miten haluaisin loppuillan viettää mahdollisten aktiviteettien jälkeen. Morsiussauna olis kiva olla, musta se on ihana perinne kaikkine kananmunineen ja vihdan heittelemisineen. Toisaalta olis ihana vetäytyä johonkin mökille ystävien kanssa, pelata jotain pelejä, jutella, syödä ja juoda rauhassa ja kalkattaa ja nauraa aamuyöhön ilman kiirettä mihinkään ja sit toisaalla on taas pieni ääni päässä huudellu että kyllähän sä haluat näyttäytyä jossain kylillä sun polttareissa ja kertoa kaikille että sä oot menossa naimisiin :D
 Vaakakuppi kallistuu kyllä tällä hetkellä kovaa mökkeilyn kannalle - baariin mentäessä porukka AINA hajaantuu jossain vaiheessa omille teilleen ja loppuillasta et nää enää ketään sun seurueeseen kuuluvaa. Lisäks musta baarit on nykyään vähän nääääh. Lisäks totesin myös että eiköhän siinä päivän kuluessa tuu ihan tarpeeks sitä muille ihmisille näkymistä..


Tärkein kuitenkin olis musta se, että mahdollisimman moni pääsis tulemaan paikalle. Yks mun parhaista ystävistäni odottaa toista lastaan jonka laskettu aika on toukokuussa, joten hän ei todennäköisesti pysty koko päivän rientoihin osallistumaan, mutta toivon että ottavat senkin huomioon, varsinkin jos meinaavat viedä mut jonnekin muualle kun Päijät-Hämeeseen.
Lisäks kavereissa on opiskelijoita joilla ei varmaan oo ihan hirveästi varoja laittaa, joten toivottavasti saavat sovittua budjetin ilman suurta taistelua, ja niin että kenenkään ei tarvii jäädä rahan vuoksi juhlista pois.

Mä niiiiin odotan jo niitä polttareita! Mulla on jotenkin semmonen ihana mielikuva siitä että istutaan piknikillä auringon paistaessa ulkona, nauretaan ja juodaan vähän kuoharia. Haluaisin jotenkin että ne polttarit olis kesällä. Jos mulla olis polttarit nyt keväällä nii odottelua itse häihin ois musta ihan liian kauan. Onko muilla hajuakaan omista polttareista, onko kaasot kyselly tyhmiä viime aikoina? ;) Tai onko joku jo viettänyt polttareitaan?

     

perjantai 29. joulukuuta 2017

Inspiraatio: Uuden vuoden häät

Seurailen Instagramissa AVA-kanavaa ja siellä on viime aikoina hehkutettu yhden kanavahosteista, Petran, tulevia häitä, jotka tapahtuu uuden vuoden aattona! Siitäpä sitä sitten piti painella Pinterestin ihanaan maailmaan inspiroitumaan, mitä vois olla jos meijän juhlat olis uuden vuoden aattona.
Me ei kuitenkaan hääpäivää valitessa edes mietitty juhlapyhiä, koska yleensä ihmisillä (tai ainakin meijän lähipiirillä) on aina jo paljon etukäteen suunnitelmia juhannukseks, joulun alusajalle, uudelle vuodelle ja toisilla on perinteitä vuodesta toiseen esim. pääsiäisen aikaan, joten ei haluttu laittaa ketään tekemään päätöstä lähteekö uudeks vuodeks perinteisesti Lappiin, vai tuleeko meijän juhliin. 😄

Kimallusta!
Jotenkin uuteen vuoteen musta kuuluu semmonen tietty glamour ja kimallus, vähän semmoinen Gatsby-tyylinen yliöveri meininki. Uuden vuoden juhlissa vois aivan hyvällä syyllä vetää just sen piirun verran yli. 😃

Kuva täältä
                                     
Kuva: Pinterestistä täältä - vuoden vaihtumiseen torvet, jotka samalla vois toimia
myös paikkakortteina!
Kuva: Minna Parikka
Kuva täältä
Kuva täältä


Skumppaa!

Koska kyllähän se skumppa nyt vaan jotenkin kuuluu siihen uuden vuoden ilonpitoon. Tommoinen skumppatorni olis kyllä ihan mieletön! Vaikkei meille uuden vuoden häitä oo tulossakaan, eikä varmaan skumppatorniakaan, niin tsekkasin silti että Juhlahumua-verkkokaupasta löytyy vuokralle skumppatornin tarvikkeet. Toi olis upea tapa aloittaa juhlat! Oman rähmänäppisyyteni tuntien onnistuisin varmaan kaatamaan joko puolet skumpista lattialle tai räsäyttämään koko tornin alas...


Ooh kyllä kiitos!
 kuva

                                                     
Skumppaa ja timanttitikkaria, hauska ja näyttävä idea!
Kuva täältä
Ihan huvin vuoks etin myös ohjeen timanttitikkareille, Dr. Sugar, mun yks lempileivontabloggaajista  oli moisia kokeillut.                                     
Kuva Pinterest, Calligraphy by Jennifer

Räiskettä!

Uutena vuotena kannattaa pitää juhlat jos haluaa ihan ehdottomasti ilotulituksia, ja samalla olla maksamatta niistä maltaita. Jos juhlapaikka on vähänkin ihmisten ilmoilla niin puolen yön aikaan paukkuminen on aika taattu. Lisäks kuvittelisin että tulitteita on helpommin ja edukkaammin saatavilla, kuin esimerkiks kesäaikaan? Kesällä paukutteluun tarvii myös erikseen luvan pelastuslaitokselta, ja juhlien sattuessa Suomen kesän harvinaisten helteiden aikaan, lupaa ei välttämättä myönnetä maastopalovaaran vuoksi. Parin viime kesän perusteella ei tosin taida olla pelkoa maastopaloista!
                                             
Kuva

kuva

Kimallusta, skumppaa ja räiskettä. Niin ja tietty rakkautta. Mitäpä muutakaan sitä tarvis vuoden vaihteen häihin ? ♥

Tämän tekstin myötä toivotan kaikille parasta uutta vuotta ja onnea tulevaan vuoteen.
Ja hei kaikki 2018 morsiamet, itseni mukaan lukien: ens vuosi on meijän häävuosi! ♥

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!

Paraikaa istun sohvalla ja katon perinteisesti jouluaattoaamun Lumiukkoa. Kohta vedetään jouluneuleet päälle ja lähdetään anoppilaan joulunviettoon. Avasin jo ekan joulupaketinkin ja sieltä paljastui mun Sulholta toivoma uus sisätilanlämmitin autoon. Jee, kerrankin se on kuunnellu mua! :D

Tän perinteisen joulukoirakuvan myötä toivotan kaikille ihanaa joulua, tänään unohdetaan morsiusdieetit jos semmoisia on ja syödään napa täyteen jouluruokia! 


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Poismenneiden muistaminen

Tänään koiran kanssa iltalenkillä ja juhlajuttuja alitajuisesti miettiessäni jotenkin tuli semmoinen sininen hetki ja sen kautta kauhea ikävä ja harmitus siitä, että meidän juhlia ei tuu näkemään pari semmoista ihmistä, jotka varmasti odotti sitä päivää kun me mennään alttarille.

Mullahan on niinkin onnellinen asema, että mun elämääni on kuulunut paljon läheisiä ihmisiä, läheisiä aikuisia ja mm. kolme Mummoa. Oon sitä mieltä että lapsella ei voi olla ikinä liikaa turvallisia aikuisia ympärillään. Mun lähtökohdat ei ollu ihan siitä helpoimmasta päästä, vaan mä synnyin perheeseen, josta mut ja pikkusisko otettiin huostaan silloin kun mä oon ollut alle kahden vanha ja sisko alle vuoden. Saatiin onneks maailman paras sijaisperhe, joka sitten jäikin loppuelämän perheeks. Biologisesta suvusta meille jäi yhteys ainoastaan Maija-Mummoon ja hän onkin itseasiassa ainut ihminen, joka on tuntenut mut vauvasta saakka. Oon onnellinen että vaikka itsenäistymisen kynnyksellä mummot ei ollu niitä ensimmäisiä jolle soitettiin, me saatiin luotua yhteys uudelleen ja viimeisten vuosien aikana Mukkulan mummolassa tuli käytyä pari kertaa kuukaudessa, toisinaan useamminkin. Mummon mukaan mä oon nimeni saanutkin. ♥
Mummo ja me, jokunen aika sitten.
 Mummo kuitenkin nukkui pois heinäkuussa, yllättäen. Mummolla oli kaikennäköistä vaivaa, mutta poismeno tuli silti täysin yllätyksenä, koska minkään vaivoista ei pitänyt olla vakavaa, vaan Mummo asusteli ihan itekseen ja tuli hyvin toimeen ja pääsi liikkumaan.
Sunnuntaina kävin Mummon kanssa kesäteatterissa ja seuraavana keskiviikkona oli tarkoitus mennä Mummon synttärikahveille. Keskiviikkoaamulla töihin valmistautuessa puhelin soi Mummon numerosta, mutta soittaja ei ollutkaan enää Mummo, vaan meidän eno, joka ilmoitti että Mummo on hetki sitten nukkunut pois kotonaan.

Mummolla oli semmonen hassu intuitio aina kaikesta ja se näki ennen meijän kihlautumista unia siitä että mentiin kihloihin, ja kun menin meijän reissun jälkeen Mummolle kylään, niin hän oli ensimmäisenä kysymässä että mentiinkö me kihloihin, kun hän sai semmoisen kuvan päähänsä.
Mummo tulee siis puuttumaan mun puolelta meijän häistä ja mä tiedän että se tulee olemaan mulle kova paikka, kun nään että Mummo ei oo vieraiden joukossa kun kävelen alttaria. Pelkkä ajatuskin nostaa kyyneleet silmiin!

Meidän adoptioäidin äiti nukkui pois myös muutama vuosi sitten, mutta hänen kanssaan ei viime vuosina oltu niin paljon tekemisissä. Tai oltiin kyllä, mutta Mummo S ei meitä enää muistanut, vaan hänellä oli Alzheimer, joten viimeisten vuosien aikana ei hänen kanssaan päässyt hirveän hyvin suhdetta ylläpitämään.. Lisäks meidän adoptiopappa (eli siis adoptioisän isä) E nukkui pois useampi vuosi sitten oltuaan vuodeosastolla useamman vuoden, joten hänestä on vain hyviä muistoja niiltä ajoilta, kun oltiin lapsia. ♥

Sulhon puolelta kirkon etupenkissä tulee myös olemaan tyhjä paikka, sillä Sulhon isä nukkui pois 2013, myös yllättäen ja hänen poismenonsa on edelleen meille kaikille kova paikka.

Me haluttais jotenkin muistaa myös näitä meille molemmille tärkeitä ihmisiä, joita me molemmat kovasti kaivataan ja haluttais heidän olevan jotenkin osana meidän päivää, muutenkin kuin pilvenreunalla. Häät on onnellinen juhla ja se päivä tulee olemaan täynnä onnellisuutta ja hymyjä, mutta meidän matkaan on mahtunut myös ääretöntä surua, joten tuntuis luonnolliselta huomioida heidät jotenkin.
Mä oon jo päättänyt että en aio heittää mun morsiuskimppua, vaan vien sen häiden jälkeisenä päivänä tai seuraavalla viikolla Mummon haudalle Hausjärvelle, mutta lisäks haluaisin jotenkin kunnioittaa myös appiukon muistoa, joka kuitenkin ehti meidänkin taivalta seuraamaan kuuden vuoden ajan, ja varmasti odotti sitä päivää että älytään mennä naimisiin ja hän pääsee tansittamaan morsianta.

Kuva: täältä
Kuva täältä
Kuva täältä
Tsekkasin luonnollisesti Pinterestin ensimmäiseks, ja siellä oli mm. ylläolevat ideat. Tyhjä penkki seremoniaan tai juhlaan,  kuvakollaasi poismenneistä rakkaista ja kuvamedaljonki, jossa kuva poismenneistä esim. morsiuskimpussa tai vieheessä. Tyhjä penkki ois vähän cheesy eikä toimis meillä, plus etupenkissä on heille kirkossa tyhjä paikka joka tapauksessa. Juhlatilassa en nää tän toimivan meillä. Kuvakollaasi on ihana ajatus, mutta eniten jäi ehkä mietityttämään tuo kuvamedaljonki kimpussa. Se olis kaunis, eikä liian ns. huomiotaherättävä, mutta kuitenkin taas ihana yksityiskohta.
Mahdollisuushan olisi ilmeisesti myös sytyttää kynttilät ennen vihkimisen alkamista, jolloin pappi kertoisi parilla sanalla muulle väelle mistä on kyse, mutta pitänee keskustella Sulhon kanssa mitä mieltä hän on.                                     

Vastapainoksi mulla on vielä yks mummo jäljellä, joka tulee osallistumaan juhlaan, ja odottaa juhlia jo kovasti - meidän suvun viidestä serkuksesta ei oo kun vasta yks mennyt naimisiin, ja häät onkin harvinainen juhla. Luulen, että mummo on jo muutamaan kertaan heittänyt toivon nurkkaan että pääsee meidän kenenkään häihin kun mitään ei tapahdu 😄

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulu on taas!

Havahduin äsken töissä kalenteria päivittäessäni että joulu on kahen viikon päästä jo hyvää vauhtia käynnissä ja menossa ohi!
Meillä on ollu vähän hiljaisempaa hääsuunnittelujen kanssa, kun on ollu kaikennäköistä muuta puuhaa. Lisäks "häät on ens vuonna" on tuntunu niin kaukaiselta, niin voi olla että aloitetaan uudella innolla tammikuussa, kun sit voi jo sanoa että "häät on tänä kesänä" ♥
Viime aikoina on mm. rakennettu piparitaloa, vietetty erinäisiä pikkujouluja ja mietitty joululahjoja ja joulunviettoa. Itsenäisyyspäivää vietettiin anopin kera, ja käytiin syömässä Taivaanrannassa ja kattomassa Lahti Energian järjestämä Suomi100-ilotulitus ja vesiurkushow. Kuvituskuvana toimiikiin erinäiset kuvat:)

Me ollaan otettu oma perinne suunnitella ja rakentaa piparitalo aina joulun alla - tai sanotaanko että me yritetään tehdä tästä perinnettä. Me ei ikinä rakennettu pentuna piparitaloa, mutta nyt ymmärrän miksei, koska kolme tenavaa ja kuuma sokeri ei oo ehkä ollut se paras vaihtoehto.
Meillä siis Sulho haluaa aina piirtää kaavat taloon ite, ja mä saan sitten hoitaa sen paisto-, kokoamis- ja koristeluosion.

Ekana vuonna tehtiin mansardikattoinen "lato" ja tänä vuonna piti tehdä kirkko. Mä olin jo suunnitellu että olis ollu hauska tehä meijän vihkikirkko ja siihen eteen sit piparipariskunta, ja kuvan olis laittanu Facebookkiin save the date-tyylisenä ilmoituksena, mutta päätettiin sit kuitenkin että pidetään vielä tää naimisiinmenojuttu pois meijän omasta somesta :D
Tehtiin siis vähän kirkkomaisen näköinen talo jossa on pieni torni ja siitä tuli aika söpö!

Tadaa!


Mä niin tykkään tosta näpertelystä! Ihan pari kertaa poltin tällä kertaa sormia, koska pienien osien liimaus on vähän hankalahkoa, mutta parilla vesikellolla selvittiin ja sainpa syyn istua puol tuntia sohvalla rauhassa käsi vesikulhossa. 😃 Kummityttö ja veljensä kävi jo taloa ihastelemassa ja varasivat mm. tornin omaksi syötäväkseen, joten ehkä tänä vuonna pipareita oikeasti syökin joku, eikä käy samallalailla kun edelliselle että syötiin karkit päältä ja heitettiin itse talo palasina roskiin.. 😐                                         
                                           
Laitettiin myös pihalyhtyyn callunat ja jouluvalot. :)
Mulla on paraikaa hillitön joululahjashoppailu meneillään, eli surffailen siis nettikauppoja läpi jos joku kolahtais. Rakastan lahjojen antamista, mutta vaan silloin kun mulla on oikeesti joku loistava ajatus lahjaks - tänä vuonna en oo ostanut vielä yhtään lahjaa ja jouluun on tosiaan se kaks viikkoa...
Lahjoja ei tarvis ostaa kun vanhemmille, anopille, kolmelle kummilapselle, Sulholle ja varmaan mun sisaruksille. Yritän olla taas ostamatta kauheesti mitään, vaan teen varmaan jotain herkkuja joita esim. mummo ja veli perheineen saa - ne on helppo tuhota syömällä eikä jää mahdollisesti epämieluisaa tavaraa nurkkiin pyörimään.
Kummityttöjen suhteen luulen että tänäkin vuonna nappaan kaks kärpästä yhdellä ja teen molemmille lahjakortit, joilla nappaan siis pimut mukaani joku päivä, ja mennään leffaan/syömään/shoppailemaan/hoploppiin tai mitä nyt sit ikinä haluavat tehdäkään. Kummitytöt on siis 7v ja 8v, joten heidän kanssaan on hauska viettää aikaa ja harrastaa vähän tyttöjen hömpöttelyä. ♥

Pihapiiri joulukuun alussa - lumi on niin ihanaa!
                                             
Joulunviettopaikka on vielä vähän auki. Ollaan siis n. kuukausi oletettu että meijän koirulilla alkaa juoksut hetkenä minä hyvänsä, mutta vielä tähän päivään mennessä niitä ei oo kuulunut. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin juoksut alkaa jouluviikolla, koska hällä on ollut tapana aloittaa juoksut esim. meijän kesälomalla niin on varmistanut sen ettei varmasti lähdetä kotoa mihinkään kun hoitopaikat juoksuiselle koiralle on aika vähissä. Ajatuksissa oli siis mennä anoppilaan Vääksyyn johon tulee myös Sulhon veli perheensä kanssa, mutta anoppilassa on poikakoira, joten juoksujen kanssa ei sinne kannata mennä. Ei kuitenkaan tehdä tästä ongelmaa, vaan todennäköisesti mä meen sitten kotiin vanhempieni ja mummon kanssa jouluksi, ja nappaan Sirun kaveriks.

Joko ruudun toisella puolen on joululahjat hankittu ja joulunviettopaikat valmiina, miten meinaatte joulua viettää? :)

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Lapset häihin vai lapsettomat häät?

Huh, meillä oli viikonloppuna firman pikkujoulut ja niistä näin maanantaihin selvinneenä onkin hyvä ruotia aihetta, josta meillä keskustellaan paraikaa vieraslistaa puuhaillessa aika paljon. Lapset häissä.                                                                                                                   

                                           

Meillä on lähipiirissä lapsia, jotka on ollut tarkoitus koko ajan kutsua juhliin. Mun siskollani on kaks lasta - 7v tyttö, joka on mun ja Sulhon kummityttö, ja 2v poika jotka on mulle tosi tärkeitä. Sulhon veljellä on suht tuore veljenpoika, häiden aikaan reilun vuoden ikäinen, meidän kummipoika, joka ei luonnollisestikaan pärjäisi pidempää aikaa ilman vanhempiaan. Lisäks ajatuksena on ollut kutsua myös mun hyvän ystävän tytär, joka on mun kummityttöni - molemmat kummitytöt oon ajatellut pyytää mun kukkaistytöiks ja antaa heillekin siis pienen roolin juhlissa.

Tädin murut.
Nyt kuitenkin ruvettiin miettimään vieraslistalla olevia, ja heidän lapsiaan ja törmättiin ajatukseen "toi on mahtava muksu, olispa kiva että se olis juhlissa", "noi on niin läheisiä että olis kiva kun koko perhe vois tulla" ja koko suunnitelma lapsettomista juhlista heitti häränpyllyä. Meidän mielestä olis vähän hassua kutsua joitain lapsia ja olla sitten taas kutsumatta toisia, se olis ainakin varma mielensäpahoittamisen aihe.
 Oltiin itseasiassa Sulhon serkun häissä kesällä, ja heidän lapsettomista häistään nousi pieni poru, sillä ainakin yksi serkuista jätti tulematta juhliin kun lasta ei myös kutsuttu ja toiset vieraat kyseenalaistivat tällaista päätöstä ja kyselivät mm. kaasolta mihin tämä meinasi laittaa omat lapsensa. Noh, poruhan siitäkin nousi kun kaason eli morsiamen siskon lapset oli juhlissa, samoin kun hääparin yhteinen kummityttö. Kaikkia ei vaan voi miellyttää.

Laskeskeltiin vähän lapsien määrää, ja jos tehdään se päätös, että kutsutaan sitten kuitenkin lapset, niin meidän reilun 70 hengen häät muttuu reilun 90 hengen juhliksi.
Meidän pitopalvelu veloittaa 5-12 vuotiaiden ruokailusta 12€ (ainakin alustavan menun mukaan, se tosin muuttuu vielä, joten oletettavissa on pieni korotus tuohonkin) ja alle 5vuotiaat syövät ilmaiseksi. Pikaisen laskutoimituksen mukaan 5-12vuotiaita tulisi kutsuttua 14 kpl ja 9 kpl ilmaiseksi syöviä alle 5-vuotiaita. Suurta kustannustahan ei siis meidän budjettiin lapsien kutsumisesta tulisi, ja luulen jo tietäväni ainakin pari pariskuntaa jotka tulee ilman lapsia. Budjetti on kuitenkin laskettava sen mukaan että kaikki kutsuttavat tulee..

Eniten pähkäilyjä aiheuttaa kuitenkin se, että me ei kuitenkaan haluttais että ne lapset olis siellä ihan koko juhlia, meidän juhlissa kun on alkoholitarjoilua ja me ei koeta sopivaksi sitä että pienet lapset on kattomassa humalaisia ihmisiä. Vaikka itse ne vanhemmat ei olisikaan iloliemen parissa, niin todennäköisesti osa vieraista tulee nauttimaan tapojensa mukaisesti "pari liikaa".
Onko kohteliasta kirjoittaa kutsuihin että lapset on tervetulleita alkujuhliin, mutta klo xx juhlat jatkuu vain aikuisten kesken? Mä pyörittelen sen osalta myös Worst Case Scenario-tilanteita, joissa mm. kaikki lapsien kanssa tulevat lähtee pilttien kanssa kotiin klo xx.

Lisäks lapsien kutsuminen tuo tietenkin lisää kustannuksia myös sen osalta, että meijän pitää olis hyvä miettiä jotain ohjelmaa lapsille, ettei heillä käy aika pitkäksi. Siskon häissä muutama vuosi sitten oli ihan loistava ratkaisu kun juhlatilassa oli erillinen huone, jonne toisen kaason ystävä tuli leikittämään lapsia, ja huoneeseen tuotiin mm. pleikkari ja piirrustustarvikkeita ajankuluksi. Meidän juhlatilassa ei vaan ole ylimääräisiä huoneita, joten pitänee keksiä jotain muuta jos päädytään kutsumaan ne lapsetkin.

Kommenttiboksiin voi jättää ajatuksia ja ideoita, mielipiteitä puolesta ja vastaan ja mielellään myös vinkkejä jo niiden mahdollisten lapsivieraiden viihdyttämiseksi. Rupean kahlaamaan kaikkia edellisvuosien hääblogeja läpi ja inspiroitumaan :D