maanantai 16. huhtikuuta 2018

30 is the new 20.


30v. Glitter sopii aina!


... tai niin mä itselleni uskottelen! :D
Täytin pääsiäisenä 30 ja pakko kyllä sanoa että minkäänlaista ikäkriisiä ei oo vielä näkynyt. Tänä vuonna on niin paljon odotettava ja kaikkea ihanaa, että jotenkin tää kolmekymppisvuosi menee ihan hujahduksessa eikä sitä ehi ees kriiseilemään. Kolmekymppisenä musta tulee vaimo, kolmannen kerran täti ja neljännen kerran kummitäti, enkä malta odottaa kaikkia näitä titteleitä!
Lisäks oon päättänyt että kolmekymppisenä teen just niitä asioita joita haluan tehdä, ja sikspä otin yhteyttä jo paikalliseen mimmilätkäjoukkueeseen, ja meinasin aloittaa jääkiekon höntsäilyn monen vuoden tauon jälkeen. Sain synttärilahjaks myös kauan toivotun tandemhypyn, ja en malta odottaa että pääsen loikkaamaan!

Mulla oli kivat pienet partyt, kaikki parhaat kaverit, hyvää ruokaa ja juomaa. Pitkään makustelin sen ympärillä että olisinko järkännyt jotkut huikeat teemabileet, mutta loppujen lopuks päädyin vaan ostamaan isot foliopallot ja lisäämään omaan naamaani ripauksen kimallusta.

Noi pallot oli oikeastaan ainoot joista mulla oli visio..
                                                       
Mulla oli selkee ajatus siitä että ehdottomasti HALUSIN isot foliopallot, ja kaikki muu olis sen lisäks extraa. Vinkkinä lahtelaisille, että Launeen Prismasta saa ostettua noita isoja palloja 9,90€ kappalehintaan, ja siihen hintaan kuuluu täyttö. Muualta ostetun pallonkin saa täytettyä samassa Prismassa 2€/kpl. Vertailun vuoksi paikallisessa Paperikuussa keskustassa samankokoinen foliopallo tyhjänä 11,95€ ja tämmöisen ison täyttö lisäksi vielä 6€/kpl, eli helposti säästää useamman euron Prismassa asioidessa, ja siellä saa tosiaan ne muualta ostetutkin pallot täytettyä kohtuuhintaan kun taas Paperikuu täyttää vain heiltä ostettuja.

Kukkaloistoa.
Kuvan PARTY-pallot on ostettu 2,50€:lla Kärkkäiseltä, ja ovat siis 40cm korkeat puhallettavat foliopallot. Noissa oli ripustusnaru mukana eli saa ns. "banneriksi" ripustettua johonkin. Meinasin säästää noi meijän häihin, ja kaikkiin mahdollisiin tuleviin juhliin, sillä ne saa uudestaan täytettyä niiden tyhjennyttyä. Ja en kestä miten paljon sain ihania kukkia!

                                        

Koska rakastan leipomista, olihan mun ehdottomasti myös leivottava. Oon pyrkinyt kokeilemaan kaikkia erilaisia kakkuja viime aikoina, jos vaikka aivot selkiytyisi sen suhteen mitä tekis sit meidän kakkubuffettiin, mutta toistaiseks ei oo ainakaan helpottanut. Tällä kertaa kokeilin persikkapassionmoussekakkua, ja tämä moussekakkuna siksi, että yksi ystävistäni on raskaana ja halusin että hänkin pystyy syömään jotain, joten jätin tuorejuustot pois. Toisena kakkuna olikin sitten paljon kohistu kinderbuenojuustis, joka oli kyllä tosi hyvää, mutta ihan supermakiaa. Toiset tykkäs suklaisesta, toiset raikkaammasta, joten äänet jakaantu aika hajan. :D

Persikkapassionmoussekakku
                                                   

Kinderbuenojuustis
Työporukalle vein aikaisemmin viikolla "ite leipomiani" Omarmunkkeja eli ite pakkasesta sulatin ja spritsasin suklaalla päälle 30. Aina ei vaan jaksa leipoa, pääsin superhelpolla ja halvalla kun sittarissa sattui vielä olemaan munkkilaatikot tarjouksessa.:D

                                     

Meijän koko kaveriporukka täyttää tänä vuona 30, joten melkoista juhlahumua tulee tää vuosi olemaan.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Neljät Häät

Varsinainen klikkiotsikko, sillä ei, emme ole osallistumassa Neljät Häät Suomi-ohjelmaan, vaikka otsikosta voisi niin kuvitella. Love Me Do:ssa kyllä juttelin tuotantotiimin kanssa, mutta ei koettu sitä ihan meidän jutuksi.

Mikä homma on, että saattaa mennä muutama kesä niin ettei ole yksiäkään häitä, ja sitten yhdelle kesälle osuu useammat? Viime viikolla postilaatikosta löytyi hääkutsu kesän toisiin häihin, ja tiedän että yksi kutsu on vielä tulossa. Mulla on siis kirjaimellisesti neljät häät tänä kesänä - yhdet omat ja kolmet vieraana. Onneks sentään kaikki ei osu samalle viikonlopulle, ja ihmetyksekseni yhdetkään ei oo tän vuoden hittipäivänä 18.8.18.
Meillä on siis tulossa ihan kirjaimellisesti rakkauden kesä 2018, koska suurin osa kesäviikonlopuista tulee vietettyä juhlimassa rakkautta, mikä on ihanaa!


Luojan kiitos kaikki häät on ns. eri kaveripiireistä. Yhdet on Sulhon ystävän, yhdet mun ystävän ja yhdet mun serkun, joten voin käytännössä ostaa yhden mekon ja kierrättää sitä kaikissa juhlissa erilailla asustamalla. Pitäiskin varmaan ruveta mekon metsästykseen, koska ensimmäiset häät on jo toukokuun lopulla. Toivottavasti siihen mennessä on kesän tulo jo pitkällä, vaikka just nyt ei siltä vaikuta tän puolen metrin lumihangen ja yöpakkasten keskellä.
Meidänkin häihin on enää 152 päivää, käääääk!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Häähömpöttelyjä kaasozillan kanssa

Ah, viimein pieni hetki omaa aikaa. Sulhon yks bestamaneista tuli saunomaan ja vähän sivuttiin hääjuttuja, joten mä päätin avata läppärin ja tulla VIHDOIN päivittämään tännekin. Jotain muutakin kun siis sitä että on karmee kiire. :D
Kakkutastingissa
Tänään alkoi viikonloppu ja me aloitettiin se kaasosiskon kanssa hilpaisemalla meidän juhlapaikalle kakkutastingiin! Saatiin meidän tulevalta pitopalvelulta kutsu tapahtumaan, jonka järjesti samoissa liiketiloissa sijaitsevat yritykset yhteistyössä. Mukana oli siis Lounaskori, eli meidän pitopalvelu, Kukkakauppa Villiviini ja Tmi TastyCake. Kutsussa luki että tapahtuma on klo 11-13 ja kun me mentiin vähän vaille 11, oli sali jo puoliks täynnä. Lounaskorin Mervi sanoikin että ei tajunnu että me kaikki tultais yhtäaikaa, mutta henk.koht itse ainakin kuviteltiin että se tapahtuma alkaa klo 11 ja silloin siellä on oltava että saa kakkua :D
Meikän kattaus nro 1 - tässä ei ollu kaikki mitä maistelin :D

Mehän on siis päätetty tehdä kakut ihan hartiapankkivoimin ja me ei TastyCaken palveluksia siis tarvita, mutta oli aika hauska päästä maistelemaan ihan ammattilaisen tekemiä kakkuja. Vähän tuli alkuun "whaaaaat"-factorina että maisteltavia varsinaisia kokonaisia kakkuja ei ollu kauhean montaa, vaan tarjoiltavat oli pienissä muovikupeissa. Mutta sit TastyCaken Tiina selitti että tarjolla on erikseen erilaisia pohjavaihtoehtoja, ja pienissä kupeissa oli suosituimpia täytevaihtoehtoja. Tällöin pysty siis kokeilemaan eri pohjia eri täytteiden kanssa. Tarjolla oli pohjista suosituimmat eli perus vaaleakakkupohja, suklaakakkupohja ja porkkanakakkupohja. Kupeissa oli tarjolla maitosuklaavadelma, mustaherukkapassion ja puolukkamousse. Sit oli lisäks kokonaisia kakkuja, joista muistan ainakin mansikkalimen, mustikkakakun, vaniljakakku lemon curdilla ja porkkanakakun kinuskimaisilla pallotäytteillä.

                                               

Omaks suosikiksi nousi ehdottomasti mustaherukkapassion täytteenä - rakastan noiden komboa ja molempia yksittäin, ihan superhyvää!
Lisäks tarjolla oli erilaisia lisukkeita, mm. pensasmustikoita, turkinpippurirouhetta ja muuta jota pystyi yhdistelemään kakkuihin päälle tai koristeena. Itsehän otin lusikallisen turkinpippuria ja söin sen ihan sellaisenaan. :D TastyCaken Tiina oli myös näperrellyt supersöpöjä keksejä jotka oli koristeltu sokeripitsillä ja leimasimilla ja sokerihelmillä, mielettömän upeita. Pakko vaan sanoa että upeasta ulkonäöstään huolimatta keksiä oli todella veemäinen syödä, koska päällä oleva koristekuorrute oli tietenkin kovettunut, ja hampaat meinas lohjeta puraistessa.
Nättejä, mutta kaukana käytännöllisestä ja hyvästä, ja astioita palauttaessani näin monen riipineen kuorrutteen keksien päältä pois.

                                               
Söpöjä keksejä (sori Taru ilmeestä, en jaksanu leikata :D)

Kakun lisäks tilaan oli koristeltu myös pari pöytää inspiraatioksi:

Trendikäs viherpöytä
Ensimmäinen pöytä oli nyt kovin trendikäs viherkasveilla ja kukilla koristeltu pöytä, joka näytti kyllä ihan mielettömältä. Pöydässä oli ainakin eukalyptusta, ja pöytä taisi kerätä eniten ihasteluja osallistujilta. Meidän budjetti ei vaan veny tuommoiseen määrään kukkia ja tekokasveja kiinasta en halua käyttää, joten siirryin hyvin nopeasti seuraavaan pöytään.

Seuraavana oli osin sitä mitä haen, ja tässä miellyttää tosi paljon nää pienet pullot joissa on yksittäisiä kukkia mutta omaan silmään pöydässä oli jo vähän liikaa tavaraa. Mutta tästä pöydästä sai hyvin ideoita siitä mitä kukkia ja yhdistelmiä pöydässä voisi käyttää. Toisaalta tämä pöytä taas vahvisti omaa käsitystäni siitä että me ei haluta valkoisia pöytäliinoja peittämään noita upeita pöytiä. Valkoisella liinalla tuodaan toki tietty juhlavuutta, mutta meidän rentoihin juhliin ehkä vähän jo liikaakin.

                                                                                  
Pieniä kukkamaljakoita - söpö!

väriä ja vihreää, tykkään! 



Viimeisenä olikin mun suosikki, joka on isoilta osin sitä mitä me ollaan mietitty: simppeliä ja silti nättiä:
                                             
LEMPPARI! ♥

Meillä on siis ajatuksena koko ajan ollut että laitetaan kaitaliina meidän värien mukaisesti, sen päälle pienet pullot joissa kukkia ja vihreää ja lisäksi muutama kynttiläkippo. En ollutkaan tajunnut että tuon kuitusilkin alle voi laittaa vielä leveämmän kaitaliinan, jotta saadaan vähän kontrastia ja raikkautta, niinkuin kuvassa on. Kuvassa oleva valkoinen kaitaliina on kertakäyttöinen ja pitopalvelulla oli tuota rullassa, eikä oikeasti näyttänyt kertakäyttöiseltä.
Tsekkasin verkkokaupasta että samaa rullaa löytyy eriväreissä Dunin Dunicel-merkin takaa, ja esimerkiks 40x480mm kokoinen rulla maksaa viiden euron molemmin puolin. Varteenotettava vaihtoehto, ja helppo. Vakavaan harkintaan!

Kaikki pöytien kukat tuli juhlatilan alakerrasta eli Villiviinin Eijalta, jonka lisäks Eijalla oli oma pöytä jossa oli muutama kimppumalli ja erilaisia kukkia.
Eri kimpuissa oli hyvin tuotu erilaisia tyylejä: löytyi tiukkaa ruusukimppua pyöreänä ja modernia vähä boheemia ja rehevää kimppua. Eija on ihan supertaitava ja huomaa kyllä että hänellä on intohimo kukkien tekemiseen, niin innostuneesti puhui kukista ja jutteli morsiamien kanssa suunnitelmista.
                                               
Pyöreä ruusukimppu, jossa 9kpl ruusuja. 75€
Löyhä kimppu jossa ruusuja, angervoa, vihreää ja blingiä. 95€
Lemppari, upea kimppu! Vähän boheemia, roikkuvaa ja niiin kaunis.
bombomruusuja, clematista, neilikkaa, vihreää, 90€.

Nappasin kuvat kimpuista niin että hinnatkin näkyy, ja mitä kukissa on, jotta saa vähän osviittaa siitä missä hinnoissa kimppujen hinnat pyörii.
Mä oon aikaisemmin laittanutkin jo Lahen parille kukkakaupalle tarjouskyselyä ja kyselyjä kukkien saatavuuksista ja muista, mutta niistä kirjoittelen erikseen jossain vaiheessa.
Kas näin, tässä pieni päivitys, piti päästä tuoreeltaan kirjoittelemaan.
Onhan tässä saatu muutakin aikaiseksi, ja kaappiin on eksynyt ehkä myös jotain valkoista. Siitäkin sitten myöhemmin ;)

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kiirettä pitää...

Postaustahti on ollut harvahko, koska muussa elämässä on ollut niiiin järjetöntä kiirettä, ettei ole paljoa ehtinyt blogia kirjoitella. Teen logistiikan parissa töitä ja mun kollegani vaihtoi työpaikkaa, joten kaikki duunit on tällä hetkellä mulla, eikä ehi töissä edes ajattelemaan. Iltaisin on niiiiin puhki ettei oo vaan saanut läppäriä auki kirjoittaakseen edes pikaisesti, kun ei aivotoiminta pelaa kunnolla. Sen sijaan oon napannut koiran kainaloon ja ollaan katottu hömppäleffaa tai sarjaa. (eilen ulkoilun jälkeen mm. Zac Efronin tähdittämä Sinkkuna suhteessa)

Meillä on kuitenkin suunnitelmat edenneet ja toissa viikolla talvilomaillessa käytiin siskon kanssa mm. Ikeassa inspiroitumassa.
Yritän napata tällä viikolla hetken ihan blogiaikaa ja kirjoittaa teillekin.
En oo ehtinyt edes muiden blogeja lukemaan, joten niissäkin on kiinniotettavaa.

Palataan :)

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pikapäivitys

Sulho on ollu tän viikon talvilomalla ja on päästy "suunnitteluissa" sen verran pidemmälle, että tänään käytiin katsomassa meidän juhlatilaa ja samalla lounaalla meidän tulevalla pitopalvelulla. Vahvistukseks mukaan lähti anoppi, joka on jo jonkun aikaa kuumotellut että haluais käydä kattomassa minkälainen paikka olikaan, ja nyt sitten saatiin kerrankin yhteistä aikaa järkättyä.

Vitsi miten hyvällä fiiliksellä tultiin ulos! Meijän pitopalvelun omistaja, Lounaskorin Mervi on ihan mielettömän mukava ja hänen kanssaan oli kiva jutella ja hänellä oli hyviä mielipiteitä ja ajatuksia yleisestikin hääjuhlan kulusta. Takana on tietenkin vuosien kokemus siitä miten hommat hoituu parhaiten, joten otetaan todellakin vinkeistä vaari :) Käytiin vähän pintapuolisesti tulevaa menua läpi ja todettiin vaan että sen lukkoon lyöminen on ajankohtaisempi tehdä lähempänä kesää, mutta oli hauska kuulla kun Mervi puhui myös edellisistä juhlista joissa hääparilla on mm. ollut häämenuna hampurilaisbaari. Mervi sanoi että jännitti ensin miten moinen otetaan vastaan, mutta palaute oli lähinnä positiivista tyylillä "ihan hääparin näköistä", ja niinhän sen pitäisi mennäkin.
Menua rukataan siis meidän suhteen vielä, mutta se tiedetään että kalaa on oltava - rakastetaan siis molemmat kalaa lähes kaikissa muodoissa. Menujuttuihin sitten myöhemmin :)

Oli myös superkiva nähdä juhlatilaa, kun siellä on viimeks käynyt viime elokuussa. Tänään maksoin muuten myös varausmaksun juhlatilasta! Heidän käytännön mukaisesti varausmaksu maksetaan puoli vuotta ennen häitä, vaikka tilan varaakin aikaisemmin, joten nyt on oikeastaan ensimmäinen oikea kulu häistä maksettu. Jännää! Sain samalla myös kutsun meidän juhlatilassa ilmeisesti hääpareille järjestettävään TastyCaken järjestämään kakkutastingiin, jossa on esillä ilmeisesti myös kimppuja ja kattauksia. Sulhon herkkuhammas on vähän huono, joten ilmoitin itseni ja kaason kakkuja maistelemaan helmikuun loppupuolella. :)

Ens viikolla mulla on itselläni talviloma ja meinasin suunnata ainakin yhtenä päivänä kaason kanssa kohti pääkaupunkia ja ainakin Ikea olis mielessä. Nyt suuntaankin siis kohtia Ikean nettisivuja ja inspiroitumaan siitä mitä kaikkea sieltä vois oikein häihin hommata :D

maanantai 22. tammikuuta 2018

Viikonlopun messuilua

kuva
Sunnuntaina me suunnattiin hyvän ystäväni kanssa auton nokka kohti Helsinkiä ja Kaapelitehdasta, jossa järjestettiin Love Me Do-January Fair eli suomeksi sanottuna häämessut.
Siskokaasoni piti lähteä myös mukaan, mutta hänelle osui sunnuntaille ystävän lapsen ristiäiset.
(Tunnustettakoon että toisena agendana meillä oli myös ehtiä Matkamessuille inspiroitumaan, kun kerran Helsingissä oltiin.)
Tekstin kuvituksena on ihan vaan random-kuvia messuilta, ihan hirveästi ei tullut kuvia otettua.

Me lähdettiin puol kympin aikaan Lahesta liikkeelle, ja yhdentoista jälkeen kurvattiin Kaapelitehtaan pihaan. Siihen aikaan saatiin vielä mainiosti auto rakennuksen takana oleville parkkipaikoille, vaikka oltiin varauduttu etsimään parkkipaikkaa pidemmän aikaa. Ilmeisesti uutiskirjeen tilaajana olisi päässyt sisällä VIP-kaistaa pitkin, mutta en ollut ihan varma miten homma olisi toiminut ja olisiko mulla pitänyt olla joku koodi jostain uutiskirjeestä, joten mentiin ihan normaalia kaistaa pitkin.
Ovella oli heti vastassa hääpukuun pukeutunut nuori neito, joka ojensi meille Kultajousen kassin, ja siitä päästiinkin heti varsinaiseen messuhuumaan kiinni!

Meidät yllätti messujen pienuus ja intiimihkö tunnelma, ja ainakin itseni kohdalla tämä tarkoitti sitä että meinasi paniikki yllättää kun ensimmäisestä kolmesta kojusta huudeltiin heti "joko teillä on xxxx", "joko teillä on xxxx". Tuli mieleen turistikohteissa olevat basaarit, joissa myyjät on heti iholla, mutta onneksi tuosta ajatuksesta pääsin äkkiä eroon. Mä vaan oon vähän semmoinen että liika tyrkytys saa mut perääntymään ja varuilleni, vaikka sehän on just myyjän tehtävä - tuoda sitä omaa tuotettaan esille ja saada ne ihmiset siihen omalle kojulle.

                                             
Kaunein kimppu-äänestyspisteeltä. Ihan mielettömiä, vaikea oli valita omaa suosikkia!
Ensimmäinen koju johon pysähdyimme ajan kanssa, oli GL-korun piste. Hypistelin sormuksia aikani ja juteltiin mukavan myyjämiehen kanssa mm. sormuksen teettämisestä ja titaanin ominaisuuksista. Heidän pisteellään oli myös ilmainen sormusten puhdistus ja kivien istutusten tarkistus, ja minähän hyödynsin tämän heti ja nyt rinkulat taas sädehtii. Tiesittekö muuten, että olisi suositeltavaa käyttää sormukset vuosittain vuosihuollossa ja tarkistuttaa kivien kiinnitykset ja puhdistaa sormukset? Mä en tiennyt. Pisteestä vastannut kultaseppä oli kuulema myös edellisenä viikonloppuna Wanhassa Satamassa törmännyt mun kaksoisolentoon, jolla on kuulema myös ihan samanlainen sormus kun mulla. :D Osallistuin tietenkin myös arvontaan jossa voi voittaa titaanikorvikset, ja maailman herttaisin nainen oli arvontapisteen pitäjänä, ja hän mm. kehui mun ripsiä.
                     
Irina Rogusinan upea osasto!

Koska olin reissussa ystäväni enkä Lompakon Sulhon kanssa, emme sen suuremmin sovitelleet sormuksia GL:n pistettä lukuunottamatta. Messuillahan olis ollut varmasti hyviä tarjouksia, mutta liikkeissä tuntuu olevan jatkuvasti jonkinsortin alekampanjaa, joten sormuksen hankkiminen tuskin jää messualeista kiinni.
Samoin kaikki miesten pukuliikkeet ohitettiin suosiolla, koska Sulho päättää itse omasta pukeutumisestaan ja hänellä taitaa siihen jonkunlainen visio ollakin. Pukuliikkeet olikin isoksi osaksi Helsingistä tai lähiseuduilta, joten Lahesta ei olisi kovinkaan käytännöllistä vuokrata Helsingistä asti. Ihasteltiin kyllä morsiuspukuja, ja käytiin hypistelemässä morsiuspukuoutlettia, mutta sieltä ei löytynyt mun The Dressiä. Pakko sanoa etten sellaista kyllä messuilta olettanutkaan löytäväni, mutta pitihän nekin vaihtoehdot tsekata!
Hääpukuoutletista löyty paljon pitsiä

Istahdettiin myös Glamlinin osastolle, ja molemmat itseasiassa tehtiin eilen kauneusprofiilit ja nyt innolla odotetaan mitä paketeista paljastuu. Tästä mahdollisesti myöhemmin lisää!
Vähän odotin että esim. maisteltavaa olis ollu karkkien lisäks enemmän, varsinkin jotain suolaista ois kaivannut (popparit kyllä löydettiin, tuoksu johdatti luokseen!) mutta Konditoria Pink Lemonin pisteelle pysähdyttiin maistamaan ihan sairaan hyvää vegaanista suklaatryffeliä ja käsintehtyjä vaahtokarkkeja. Juteltiin myös macaronsien tekemisestä (mun ja ystävän "Tätien leivontakerhon" murheenkryyni) ja Pink Lemonin yrittäjä Kati vinkkasi että häneltä on tulossa leivontakirja, jossa on niksejä mm. ongelmaan nimeltä macarons. Oli myös huojentavaa kuulla ammattilaisen suusta että joskus pelkkä kuun asento riittää siihen ettei macaronsit onnistu :D
Ja olihan heidän pisteellään ihan mielettömiä luomuksia!                
                                                                 
Pink Lemonin taidonnäyte. Kakun takaosa, joka ei kuvassa näy, oli valkoinen klassinen hääkakku. Upea!
Tajuttiin lähtiessämme että missattiin yläkerta kokonaan, mutta siellä olisi ilmeisesti ollut pukunäytös ja kattauskilpailu. Meidän molempien mieli huuteli jo vähän Matkamessuille inspiroitumaan ja lomahuumaan, plus nälkä rupes olemaan melkoinen munkin lähdettyä soitellen sotaan ja ilman aamupalaa matkaan, joten reilun tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti messukeskusta.

Näin jälkikäteen on todettava että mun olisi pitänyt käydä häämessuilla ilmeisesti jo aikaa sitten, eikä näin reilu puolivuotta ennen juhlia. Toisaalta päätettiin naimisiinmenostakin vasta tasan vuosi ennen juhlia. Menneen syksyn messut meni ihan ohi, kun juhlat tuntui olevan niin kaukana, ja nyt taas juhlat oli taas "liian lähellä" ja isot linjat on päätetty jo, joten mitään kouriintuntuvaa ei messuilta juurikaan jäänyt käteen. Näin ulkopaikkakuntalaisena messut oli tietenkin myös siinä mielessä oman alueen ulkopuolella, että iso osa palveluntarjoajista oli luonnollisesti pääkaupunkiseudulta.
Konkreettisesti käteen jäi oikeastaan elämäni ensimmäinen häälehti, (kyllä, en oo lukenut yhtäkään häälehteä aikaisemmin!) jonka kerkesin pikaisesti selailla, mutta pitänee ottaa se tarkempaan tarkasteluun joku ilta. :)
                                                     


Lahessa on mainostettu olevan Lahti Love-minimessut, mutta päivämäärä on ainakin jo kertaalleen siirtynyt, joten en ihan hirveästi laskis sen varaan että nuo messut tapahtuu. Meidän juhlien järkkäilyajalle ei taidakaan enää kummemmin häämessuja osua, joten nää oli todennäköisesti tän morsiamen ekat ja vikat häähömpöttelymessut.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Tukka minttiin

Sain pari viikkoa sitten varattua vihdoinkin jotain konkreettista hääpäivälle - kampaaja check!
Varasin siis meiltä kilometrin päässä kotisalonkia pyörittävän Tmi Jasmin Mäntysen laittamaan hääpäivän aamuna mulle kampauksen, ja lisäks puhuttiin että mun kaaso-sisko ja mun kummityttö saisi ympättyä samaan aikaan ja heillekin jotain kampauksen tynkää.
Vinkkinä siis jos joku etsii Lahen seudulta kampaajaa!
Morsiuskampaus ja koekampaus tulee kustantamaan mulle 110eur, mutta päätin että en luota omana hääpäivänäni omatekemiin kiharoihin, vaan haluan että joku muu laittaa tukan ja oon siitä valmis myös maksamaan.

Mä kävin Jasminilla viime heinäkuussa tukkakriiseissäni, ja en muista lähteneeni kampaajan penkistä niin tyytyväisenä ikinä. Jasmin teki itseasiassa niin hyvää jälkeä että mun ei oo tarvinut käydä kampaajalla taas puoleen vuoteen, vaan esim. värjäyksien liukuma on semmonen, että just nyt se näyttää trendikkäältä balayage-värjäykseltä, jossa latva on juurta vaaleampi. Pohjalla on siis ihan mun oma väri. (Jasmin tekee muuten myös ihan kotikeikkaa! Me ei vielä sovittu tuleeko meille vai mennäänkö me kilsan päähän hänen kampaamoonsa.)
                                                         
Tukka Jasminin käsittelyn jälkeen! Kuva by Jasmin Mäntynen

Mä varasin kuitenkin nyt ajan maaliskuun alkuun ihan kampaajakäsittelyyn, niin ruvetaan miettimään mitä tukalle tehtäis. Mun oma hiushan on siis aika "väritön" tai mitäänsanomattoman värinen, ja oon koko pienen ikäni värjännyt hiuksiani. Mun hius on luonnostaan jouhimaista ja paksua, ja sitä on aika paljon, vaikkakin kilpparin vajaatoiminta on vuosien varrella tehnyt tuhojaan eikä tukka oo enää niin paksu kun se on ollut nuorempana. Nyt siis pitääkin ruveta miettimään haluanko kasvattaa kenties omaa värin takaisin (tai värjätä sen takasin) vai haluanko edelleen ylläpitää vaaleampaa sävyä, haluunko lyhentää tukkaa, vai jotain ihan muuta?
                                                     
Tukka tänään - ainoastaan colormaskeja käytetty satunnaisesti hoidossa, kampaajalla käynnistä 6kk

 Vuosien varrella mun luottovärit on ollu ruskea ja punanen tai sitte vaaleat raidat, mutta yleensä on aina menty lämpimillä sävyillä. Nykyinen väri on kylmä ja mä tykkään jotenki tosi paljon.
Erisävyisyys tuo jotenkin semmoista tiettyä elävyyttä tukkaan.
Jotenkin myös vähän houkuttais vähän luonnollisempi väri, korostettuna raidoilla. Saas nähä mitä keksitään!

Alla mun tukkajuttuja menneiltä vuosilta:
Ylppäritukka oli punertava
Vähän lyhyempi kerrostettu    

AIka luonnollinen ruskea
Tästä saa jotain kuvaa siitä että mulla tosiaan on tukkaa aina riittänyt
-oon siis toi takimmainen, kaasosisko etualalla.
                                                                                                      
Yhteistä taitaa olla se, että melkein aina mun tukka on ollu suht pitkä. Mulla oli ala-asteella ja vielä yläasteellakin otsatukka, jonka sitten jossain vaiheessa kasvatin pois, ja tukka on ollu aika samanolonen viimeset vuodet. Myönnettäköön, että Sulho tykkää mun pitkästä tukasta, eikä millään haluais että leikkaan sitä. Hänelle oli kauhistus kun ekoina vuosina olin käyny kampaajalla ja tulin tolla toisiks alimmalla kerrostetulla "lyhyellä" tukalla kotiin. Pakko sanoa että tykkään itekin kyllä pitkästä tukasta paljon - sille on helppo tehdä kampauksia vaikken mä semmosia osaa tehdä, hoito on suht helppoa eikä tarvii nähdä vaivaa laittoon jollei halua, sen kun kietaisee kiinni tai letille.


        Mä luulen myös että mun pitkien hiusten rakastaminen johtuu lapsuuden traumoista:                                         
                            Eiks kaikilla oo joskus ollu pottakampaus?!                                 
Mä tunnustan etten pidä oikeastaan hirveen hyvää huolta mun hiuksista - meen usein nukkumaan tukka kosteana ja aamulla selvittelen takkuja. Käytän myös ihan marketin shampoita ja hoitoaineita, enkä kiinnitä niihinkään ihan hirveesti huomiota, vaan ostan sitä mikä käteen sattuu osumaan ja kokeilen kaikkia uusia - en siis oo mitenkään merkkiuskollinen. Toisaalta taas en juurikaan lämpökäsittele hiuksia, ja ostin itseasiassa ensimmäisen hiustenkuivaajan ikinä n. kuukausi takaperin, ja senkin lähinnä siks, että Sulho sais sillä tukkansa kuivaksi nopeasti. Syön aina silloin tällöin biotiinikuuria ja teen kokeiluluontoisesti hiusnaamioita mm. banaanista ja hunajasta (vinkkivitonen: jos teet banaanista hiusnaamion, niin SOSEUTA se niin sileäks, ettei sun tukka oo esim. pesun jälkeen täynnä banaanimössöä. Saattaa olla että yhden illan nypin banaanimössöä pois hiuksistani), mutta muuten tiedostan pitäväni paksua ja hyväkuntoista tukkaa itsestäänselviönä.
Nyt tammikuussa oon ruvennut erityisesti kiinnittämään huomiota siihen että hiukset saa sen hoidon ja huomion jota ne ansaitsee, haluanhan että hiukset näyttää hyvältä myös hääpäivänä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Last fling before the ring - polttarihaaveita

kuva
Mä oon aina tiennyt että haluan ehdottomasti mulle järjestettävän polttarit. Sulho sano että polttarit on yks osasyy siihen miks hän haluaa mennä naimisiin (kaiken sen rakkauden ja sitoutumisen jälkeen tietenkin ;)) mutta meidän perheessä siis polttareita odotetaan innolla.

Kirjoittelinkin aikaisemmin mun polttarikokemuksista ja kantavaksi teemaksi tais nousta se, miten hankalia naisten polttareiden järkkäilyt oikeesti on.
Mä toimitin kaasolleni, eli pikkusiskolle pari viikkoa sitten lopullisen listan ihmisistä, jotka haluaisin mun polttareihini kutsuttavan, ja listalla on yhteensä 12 ihmistä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee!

Oon aika varma että mun polttareiden suunnittelu on aloitettu jo, koska yks ystävä kyseli multa "ihan vaan tässä huvikseni kyselen"-tyylillä mitä mä haluaisin mun polttareihin ja muisti vielä sanoa että ei ole vielä siis edes tietoinen kutsutaanko polttareihin, joten mun kellot soi heti voitonriemuisesti.
Mä en oo mikään kontrollifriikki, mutta toisaalta haluaisin tietää ihan kauheen paljon mitä ne on suunnitellut ennen polttaripäivää, jotta osaisin sanoa heti jos onkin jotain semmosta mistä en tykkää -  toisaalta taas tekis mieli sulkea mieli ja yrittää olla ettimättä niitä pieniä vinkkejä ja yrittää olla lukematta tässä tulevien kuukausien aikana mun ystävien naamoilta että mitä me tehdään, koska haluaisin kuitenkin että koko polttarit olis mulle yllätys. Tunteeks joku samoin? :D


Oon vuosien varrella jutellu aika monenkin kanssa polttareista, ja usein on varmaan sivuttu sitä mitä ite haluaisin polttareissani tehtävän. Vuosien saatossa mun toiveet on pysyny aika samanlaisina. :)
Mä haluaisin juhliini seuraavia elementtejä:

Teema!

Musta ois huippua, että polttariseurueen tunnistaisi jostain samasta: kukkapannoista, samanvärisistä paidoista, samaan teemaan pukeutumisesta tms. Mä en henkilökohtaisesti halua pukeutua mihinkään noloon vaatteeseen, ja mun kohdalla nolo tarkoittaa pienenpieniä vaatteita joissa on vilautusvaara ja kaikki näkyy, tai vaikka superkireää spandex-haalaria. Mun itsetunto ei pystyis moisiin. Joku kantava teema olis kuitenkin kiva! Allaolevassa kuvassa osviittaa, vaikka meriteemalla ei ookaan mitään yhteyttä meihin tai muhun, ja semmonen olis kuitenkin kiva olla.
Mies on rekkakuski, mutta en halua myöskään DB Schenkerin työasua päälleni :D
                                             


kuva


Extremeä ja toimintaa!

Mä rakastan itseni ylittämistä, ja lähden mielelläni mukaan kaikkiin extreme-juttuihin (turvallisuuden rajoissa tietty, pystysuoraa seinää ilman valjaita en haluais kiivetä). Sikspä musta on ollu aina ihan selvää että haluisin polttareissani olevan jotain semmosta, jota en oo vielä tehnyt tai jota en pääsis yksikseni tekemään. Oon hypännyt Kaivarin 150m Benjin kaks kertaa, joten oletettavasti en sinne joudu uudestaan, ja oletan saavani Sulholta laskuvarjohypyn 30v lahjaksi nyt keväällä.
Muuten oon oikeestaan avoin aika kaikelle, kuitenkin sillä ajatuksella että en haluais omana hääpäivänäni olla jalka paketissa.

Haluaisin kuitenkin jotain semmosta tekemistä, että muutkin kun minä voi osallistua, eikä polttariseurueen tarvii koko päivää tuijottaa ja seurata kun minä teen kaikkea, ja he kittaa siideriä sillä välin. Mulle se yhdessä tekeminen on oikeesti se pääjuttu.
Toivon että oon tarpeeks monta kertaa kertonut ystävilleni että mua ei haittaa pieni "nolaus", eli siis joku julkinen juttu, mutta en missään nimessä halua myydä kortsuja tai oikeestaan mitään muutakaan, avioliittoneuvojen kerääminen on myös niin nähty, varsinkin kun pikkusiskon polttareissa neuvot tais olla luokkaa "muista antaa tarpeeks" ja "älä mee naimisiin".
Niin ja en oo mikään kauneudenhoitaja sanan kaikessa merkityksessä, en juurikaan käy kauneshoidoissa tai muissa, ja esimerkiks hieronnasta en tykkää yhtään, ja se menee kategoriaan "muut juo siideriä kun mä makaan lahnana kääreissä", joten moisesta en niin innostu. En valita jos johonkin hoitoon pääsen, mutta luulen että miettisin koko ajan vaan että mitä ne muut tekee tällä aikaa..

Hyvää ruokaa ja juomaa!

En oo mikään alkoholin suurkuluttaja vaan juon itseasiassa tosi harvoin - mun naamalla on ihana tapa vetää ekoista alkoannoksista ihan punaseks, ja Eppu Normaalin laulun "viina menee ensin poskiin, sieltä aivoihin" on ihan paikkansapitävä. Lisäks harvoin juomisesta johtuen tuun myös suht nopeasti hiprakkaan, mutta firman pikkujouluista oon saanut palautetta että musta tulee kuulema vielä normaaliakin mukavampi "päläpälä" kun oon siideripäissäni. :D


kuva
En kuitenkaan mieluusti koko päivää haluais vaan juoda, koska haluaisin muistaakin polttareistani jotain.
Niin ja sitä ruokaa on oltava! Vaikka kestäisinkin koko päivän syömättä enkä oo nälkäkiukkuilija, niin tykkään ruoasta sen verran paljon että kyllä on syötävä hyvin. En vaadi mitään naudan sisäfilettä, vaan perusruoka käy mainiosti.


Mökki vs. bailaamaan?

Oon aina vähän vaiheillut sen suhteen miten haluaisin loppuillan viettää mahdollisten aktiviteettien jälkeen. Morsiussauna olis kiva olla, musta se on ihana perinne kaikkine kananmunineen ja vihdan heittelemisineen. Toisaalta olis ihana vetäytyä johonkin mökille ystävien kanssa, pelata jotain pelejä, jutella, syödä ja juoda rauhassa ja kalkattaa ja nauraa aamuyöhön ilman kiirettä mihinkään ja sit toisaalla on taas pieni ääni päässä huudellu että kyllähän sä haluat näyttäytyä jossain kylillä sun polttareissa ja kertoa kaikille että sä oot menossa naimisiin :D
 Vaakakuppi kallistuu kyllä tällä hetkellä kovaa mökkeilyn kannalle - baariin mentäessä porukka AINA hajaantuu jossain vaiheessa omille teilleen ja loppuillasta et nää enää ketään sun seurueeseen kuuluvaa. Lisäks musta baarit on nykyään vähän nääääh. Lisäks totesin myös että eiköhän siinä päivän kuluessa tuu ihan tarpeeks sitä muille ihmisille näkymistä..


Tärkein kuitenkin olis musta se, että mahdollisimman moni pääsis tulemaan paikalle. Yks mun parhaista ystävistäni odottaa toista lastaan jonka laskettu aika on toukokuussa, joten hän ei todennäköisesti pysty koko päivän rientoihin osallistumaan, mutta toivon että ottavat senkin huomioon, varsinkin jos meinaavat viedä mut jonnekin muualle kun Päijät-Hämeeseen.
Lisäks kavereissa on opiskelijoita joilla ei varmaan oo ihan hirveästi varoja laittaa, joten toivottavasti saavat sovittua budjetin ilman suurta taistelua, ja niin että kenenkään ei tarvii jäädä rahan vuoksi juhlista pois.

Mä niiiiin odotan jo niitä polttareita! Mulla on jotenkin semmonen ihana mielikuva siitä että istutaan piknikillä auringon paistaessa ulkona, nauretaan ja juodaan vähän kuoharia. Haluaisin jotenkin että ne polttarit olis kesällä. Jos mulla olis polttarit nyt keväällä nii odottelua itse häihin ois musta ihan liian kauan. Onko muilla hajuakaan omista polttareista, onko kaasot kyselly tyhmiä viime aikoina? ;) Tai onko joku jo viettänyt polttareitaan?