perjantai 19. tammikuuta 2018

Tukka minttiin

Sain pari viikkoa sitten varattua vihdoinkin jotain konkreettista hääpäivälle - kampaaja check!
Varasin siis meiltä kilometrin päässä kotisalonkia pyörittävän Tmi Jasmin Mäntysen laittamaan hääpäivän aamuna mulle kampauksen, ja lisäks puhuttiin että mun kaaso-sisko ja mun kummityttö saisi ympättyä samaan aikaan ja heillekin jotain kampauksen tynkää.
Vinkkinä siis jos joku etsii Lahen seudulta kampaajaa!
Morsiuskampaus ja koekampaus tulee kustantamaan mulle 110eur, mutta päätin että en luota omana hääpäivänäni omatekemiin kiharoihin, vaan haluan että joku muu laittaa tukan ja oon siitä valmis myös maksamaan.

Mä kävin Jasminilla viime heinäkuussa tukkakriiseissäni, ja en muista lähteneeni kampaajan penkistä niin tyytyväisenä ikinä. Jasmin teki itseasiassa niin hyvää jälkeä että mun ei oo tarvinut käydä kampaajalla taas puoleen vuoteen, vaan esim. värjäyksien liukuma on semmonen, että just nyt se näyttää trendikkäältä balayage-värjäykseltä, jossa latva on juurta vaaleampi. Pohjalla on siis ihan mun oma väri. (Jasmin tekee muuten myös ihan kotikeikkaa! Me ei vielä sovittu tuleeko meille vai mennäänkö me kilsan päähän hänen kampaamoonsa.)
                                                         
Tukka Jasminin käsittelyn jälkeen! Kuva by Jasmin Mäntynen

Mä varasin kuitenkin nyt ajan maaliskuun alkuun ihan kampaajakäsittelyyn, niin ruvetaan miettimään mitä tukalle tehtäis. Mun oma hiushan on siis aika "väritön" tai mitäänsanomattoman värinen, ja oon koko pienen ikäni värjännyt hiuksiani. Mun hius on luonnostaan jouhimaista ja paksua, ja sitä on aika paljon, vaikkakin kilpparin vajaatoiminta on vuosien varrella tehnyt tuhojaan eikä tukka oo enää niin paksu kun se on ollut nuorempana. Nyt siis pitääkin ruveta miettimään haluanko kasvattaa kenties omaa värin takaisin (tai värjätä sen takasin) vai haluanko edelleen ylläpitää vaaleampaa sävyä, haluunko lyhentää tukkaa, vai jotain ihan muuta?
                                                     
Tukka tänään - ainoastaan colormaskeja käytetty satunnaisesti hoidossa, kampaajalla käynnistä 6kk

 Vuosien varrella mun luottovärit on ollu ruskea ja punanen tai sitte vaaleat raidat, mutta yleensä on aina menty lämpimillä sävyillä. Nykyinen väri on kylmä ja mä tykkään jotenki tosi paljon.
Erisävyisyys tuo jotenkin semmoista tiettyä elävyyttä tukkaan.
Jotenkin myös vähän houkuttais vähän luonnollisempi väri, korostettuna raidoilla. Saas nähä mitä keksitään!

Alla mun tukkajuttuja menneiltä vuosilta:
Ylppäritukka oli punertava
Vähän lyhyempi kerrostettu    

AIka luonnollinen ruskea
Tästä saa jotain kuvaa siitä että mulla tosiaan on tukkaa aina riittänyt
-oon siis toi takimmainen, kaasosisko etualalla.
                                                                                                      
Yhteistä taitaa olla se, että melkein aina mun tukka on ollu suht pitkä. Mulla oli ala-asteella ja vielä yläasteellakin otsatukka, jonka sitten jossain vaiheessa kasvatin pois, ja tukka on ollu aika samanolonen viimeset vuodet. Myönnettäköön, että Sulho tykkää mun pitkästä tukasta, eikä millään haluais että leikkaan sitä. Hänelle oli kauhistus kun ekoina vuosina olin käyny kampaajalla ja tulin tolla toisiks alimmalla kerrostetulla "lyhyellä" tukalla kotiin. Pakko sanoa että tykkään itekin kyllä pitkästä tukasta paljon - sille on helppo tehdä kampauksia vaikken mä semmosia osaa tehdä, hoito on suht helppoa eikä tarvii nähdä vaivaa laittoon jollei halua, sen kun kietaisee kiinni tai letille.


        Mä luulen myös että mun pitkien hiusten rakastaminen johtuu lapsuuden traumoista:                                         
                            Eiks kaikilla oo joskus ollu pottakampaus?!                                 
Mä tunnustan etten pidä oikeastaan hirveen hyvää huolta mun hiuksista - meen usein nukkumaan tukka kosteana ja aamulla selvittelen takkuja. Käytän myös ihan marketin shampoita ja hoitoaineita, enkä kiinnitä niihinkään ihan hirveesti huomiota, vaan ostan sitä mikä käteen sattuu osumaan ja kokeilen kaikkia uusia - en siis oo mitenkään merkkiuskollinen. Toisaalta taas en juurikaan lämpökäsittele hiuksia, ja ostin itseasiassa ensimmäisen hiustenkuivaajan ikinä n. kuukausi takaperin, ja senkin lähinnä siks, että Sulho sais sillä tukkansa kuivaksi nopeasti. Syön aina silloin tällöin biotiinikuuria ja teen kokeiluluontoisesti hiusnaamioita mm. banaanista ja hunajasta (vinkkivitonen: jos teet banaanista hiusnaamion, niin SOSEUTA se niin sileäks, ettei sun tukka oo esim. pesun jälkeen täynnä banaanimössöä. Saattaa olla että yhden illan nypin banaanimössöä pois hiuksistani), mutta muuten tiedostan pitäväni paksua ja hyväkuntoista tukkaa itsestäänselviönä.
Nyt tammikuussa oon ruvennut erityisesti kiinnittämään huomiota siihen että hiukset saa sen hoidon ja huomion jota ne ansaitsee, haluanhan että hiukset näyttää hyvältä myös hääpäivänä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Last fling before the ring - polttarihaaveita

kuva
Mä oon aina tiennyt että haluan ehdottomasti mulle järjestettävän polttarit. Sulho sano että polttarit on yks osasyy siihen miks hän haluaa mennä naimisiin (kaiken sen rakkauden ja sitoutumisen jälkeen tietenkin ;)) mutta meidän perheessä siis polttareita odotetaan innolla.

Kirjoittelinkin aikaisemmin mun polttarikokemuksista ja kantavaksi teemaksi tais nousta se, miten hankalia naisten polttareiden järkkäilyt oikeesti on.
Mä toimitin kaasolleni, eli pikkusiskolle pari viikkoa sitten lopullisen listan ihmisistä, jotka haluaisin mun polttareihini kutsuttavan, ja listalla on yhteensä 12 ihmistä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee!

Oon aika varma että mun polttareiden suunnittelu on aloitettu jo, koska yks ystävä kyseli multa "ihan vaan tässä huvikseni kyselen"-tyylillä mitä mä haluaisin mun polttareihin ja muisti vielä sanoa että ei ole vielä siis edes tietoinen kutsutaanko polttareihin, joten mun kellot soi heti voitonriemuisesti.
Mä en oo mikään kontrollifriikki, mutta toisaalta haluaisin tietää ihan kauheen paljon mitä ne on suunnitellut ennen polttaripäivää, jotta osaisin sanoa heti jos onkin jotain semmosta mistä en tykkää -  toisaalta taas tekis mieli sulkea mieli ja yrittää olla ettimättä niitä pieniä vinkkejä ja yrittää olla lukematta tässä tulevien kuukausien aikana mun ystävien naamoilta että mitä me tehdään, koska haluaisin kuitenkin että koko polttarit olis mulle yllätys. Tunteeks joku samoin? :D


Oon vuosien varrella jutellu aika monenkin kanssa polttareista, ja usein on varmaan sivuttu sitä mitä ite haluaisin polttareissani tehtävän. Vuosien saatossa mun toiveet on pysyny aika samanlaisina. :)
Mä haluaisin juhliini seuraavia elementtejä:

Teema!

Musta ois huippua, että polttariseurueen tunnistaisi jostain samasta: kukkapannoista, samanvärisistä paidoista, samaan teemaan pukeutumisesta tms. Mä en henkilökohtaisesti halua pukeutua mihinkään noloon vaatteeseen, ja mun kohdalla nolo tarkoittaa pienenpieniä vaatteita joissa on vilautusvaara ja kaikki näkyy, tai vaikka superkireää spandex-haalaria. Mun itsetunto ei pystyis moisiin. Joku kantava teema olis kuitenkin kiva! Allaolevassa kuvassa osviittaa, vaikka meriteemalla ei ookaan mitään yhteyttä meihin tai muhun, ja semmonen olis kuitenkin kiva olla.
Mies on rekkakuski, mutta en halua myöskään DB Schenkerin työasua päälleni :D
                                             


kuva


Extremeä ja toimintaa!

Mä rakastan itseni ylittämistä, ja lähden mielelläni mukaan kaikkiin extreme-juttuihin (turvallisuuden rajoissa tietty, pystysuoraa seinää ilman valjaita en haluais kiivetä). Sikspä musta on ollu aina ihan selvää että haluisin polttareissani olevan jotain semmosta, jota en oo vielä tehnyt tai jota en pääsis yksikseni tekemään. Oon hypännyt Kaivarin 150m Benjin kaks kertaa, joten oletettavasti en sinne joudu uudestaan, ja oletan saavani Sulholta laskuvarjohypyn 30v lahjaksi nyt keväällä.
Muuten oon oikeestaan avoin aika kaikelle, kuitenkin sillä ajatuksella että en haluais omana hääpäivänäni olla jalka paketissa.

Haluaisin kuitenkin jotain semmosta tekemistä, että muutkin kun minä voi osallistua, eikä polttariseurueen tarvii koko päivää tuijottaa ja seurata kun minä teen kaikkea, ja he kittaa siideriä sillä välin. Mulle se yhdessä tekeminen on oikeesti se pääjuttu.
Toivon että oon tarpeeks monta kertaa kertonut ystävilleni että mua ei haittaa pieni "nolaus", eli siis joku julkinen juttu, mutta en missään nimessä halua myydä kortsuja tai oikeestaan mitään muutakaan, avioliittoneuvojen kerääminen on myös niin nähty, varsinkin kun pikkusiskon polttareissa neuvot tais olla luokkaa "muista antaa tarpeeks" ja "älä mee naimisiin".
Niin ja en oo mikään kauneudenhoitaja sanan kaikessa merkityksessä, en juurikaan käy kauneshoidoissa tai muissa, ja esimerkiks hieronnasta en tykkää yhtään, ja se menee kategoriaan "muut juo siideriä kun mä makaan lahnana kääreissä", joten moisesta en niin innostu. En valita jos johonkin hoitoon pääsen, mutta luulen että miettisin koko ajan vaan että mitä ne muut tekee tällä aikaa..

Hyvää ruokaa ja juomaa!

En oo mikään alkoholin suurkuluttaja vaan juon itseasiassa tosi harvoin - mun naamalla on ihana tapa vetää ekoista alkoannoksista ihan punaseks, ja Eppu Normaalin laulun "viina menee ensin poskiin, sieltä aivoihin" on ihan paikkansapitävä. Lisäks harvoin juomisesta johtuen tuun myös suht nopeasti hiprakkaan, mutta firman pikkujouluista oon saanut palautetta että musta tulee kuulema vielä normaaliakin mukavampi "päläpälä" kun oon siideripäissäni. :D


kuva
En kuitenkaan mieluusti koko päivää haluais vaan juoda, koska haluaisin muistaakin polttareistani jotain.
Niin ja sitä ruokaa on oltava! Vaikka kestäisinkin koko päivän syömättä enkä oo nälkäkiukkuilija, niin tykkään ruoasta sen verran paljon että kyllä on syötävä hyvin. En vaadi mitään naudan sisäfilettä, vaan perusruoka käy mainiosti.


Mökki vs. bailaamaan?

Oon aina vähän vaiheillut sen suhteen miten haluaisin loppuillan viettää mahdollisten aktiviteettien jälkeen. Morsiussauna olis kiva olla, musta se on ihana perinne kaikkine kananmunineen ja vihdan heittelemisineen. Toisaalta olis ihana vetäytyä johonkin mökille ystävien kanssa, pelata jotain pelejä, jutella, syödä ja juoda rauhassa ja kalkattaa ja nauraa aamuyöhön ilman kiirettä mihinkään ja sit toisaalla on taas pieni ääni päässä huudellu että kyllähän sä haluat näyttäytyä jossain kylillä sun polttareissa ja kertoa kaikille että sä oot menossa naimisiin :D
 Vaakakuppi kallistuu kyllä tällä hetkellä kovaa mökkeilyn kannalle - baariin mentäessä porukka AINA hajaantuu jossain vaiheessa omille teilleen ja loppuillasta et nää enää ketään sun seurueeseen kuuluvaa. Lisäks musta baarit on nykyään vähän nääääh. Lisäks totesin myös että eiköhän siinä päivän kuluessa tuu ihan tarpeeks sitä muille ihmisille näkymistä..


Tärkein kuitenkin olis musta se, että mahdollisimman moni pääsis tulemaan paikalle. Yks mun parhaista ystävistäni odottaa toista lastaan jonka laskettu aika on toukokuussa, joten hän ei todennäköisesti pysty koko päivän rientoihin osallistumaan, mutta toivon että ottavat senkin huomioon, varsinkin jos meinaavat viedä mut jonnekin muualle kun Päijät-Hämeeseen.
Lisäks kavereissa on opiskelijoita joilla ei varmaan oo ihan hirveästi varoja laittaa, joten toivottavasti saavat sovittua budjetin ilman suurta taistelua, ja niin että kenenkään ei tarvii jäädä rahan vuoksi juhlista pois.

Mä niiiiin odotan jo niitä polttareita! Mulla on jotenkin semmonen ihana mielikuva siitä että istutaan piknikillä auringon paistaessa ulkona, nauretaan ja juodaan vähän kuoharia. Haluaisin jotenkin että ne polttarit olis kesällä. Jos mulla olis polttarit nyt keväällä nii odottelua itse häihin ois musta ihan liian kauan. Onko muilla hajuakaan omista polttareista, onko kaasot kyselly tyhmiä viime aikoina? ;) Tai onko joku jo viettänyt polttareitaan?